
..vaivaa edelleen ja ottaa niin pirskatisti aivoon...
Muistankohan kohta edes
kuka olen...Tänään lähdimme kaupungille ja kiertelemään ensin ihanalla pikku kirppiksellä. Siellä meni aikaa ensin noin puoli tuntia.
Sitten kahville ihanaan keskustassa olevaan
kahvilaan. Kahvit ja baakelsit nautittiin ja kauppakeskukseen Kamulle housun ostoon. Siellä yhtäkkiä kysyin missä mun laukku on..Ukkeli hölmistyneenä sanomaan ettei hän ainakaan tiedä. Sitten kysymään oliko mulla laukku kun lähdettiin kotoa..
ei muista ei muista..siis minä..Apua..
Pään puhki arvuuttelin
laukun kohtaloa. Kamu mietti myös..ei kai sitä toinen voi koko ajan olla aistit avoinna vaimokkeen tavaroiden perään.
Palattiin autolle..ei laukkua..en osannut edes ajatella oliko laukkua vai ei kun autoon tulin aikaisemmin...
Kahvilaan takaisin...ja siellä myyjä jo sormellä näyttää..TÄÄLLÄ..TÄÄLLÄ on
laukku.Huokaus ja helpotus..kaikki kortit ja rahapussi oli tallessa...
Kotona en muista ottaa lääkkeitä..en muista minne olen minkäkin tavaran laittanut, en muista nimiä, en muista mitä olen kenellekin luvannut.
Possummman pitsit hukassa..olleet jo pari kuukautta..ja en todellakaan muista minne olen ne laittanut..ja etsitty on..ja eikä löydy..
Jos ei tuota Papparaista olisi olisin..
HUKASSASiis en muista mitään..........
Mitähän tästäkin elämästä tulee...
-Krisse-