Lukijat

lauantai 12. joulukuuta 2009

kammotteleva muisti..


..vaivaa edelleen ja ottaa niin pirskatisti aivoon...
Muistankohan kohta edes kuka olen...

Tänään lähdimme kaupungille ja kiertelemään ensin ihanalla pikku kirppiksellä. Siellä meni aikaa ensin noin puoli tuntia.

Sitten kahville ihanaan keskustassa olevaan kahvilaan. Kahvit ja baakelsit nautittiin ja kauppakeskukseen Kamulle housun ostoon. Siellä yhtäkkiä kysyin missä mun laukku on..Ukkeli hölmistyneenä sanomaan ettei hän ainakaan tiedä. Sitten kysymään oliko mulla laukku kun lähdettiin kotoa..ei muista ei muista..siis minä..Apua..

Pään puhki arvuuttelin laukun kohtaloa. Kamu mietti myös..ei kai sitä toinen voi koko ajan olla aistit avoinna vaimokkeen tavaroiden perään.

Palattiin autolle..ei laukkua..en osannut edes ajatella oliko laukkua vai ei kun autoon tulin aikaisemmin...

Kahvilaan takaisin...ja siellä myyjä jo sormellä näyttää..TÄÄLLÄ..TÄÄLLÄ on laukku.
Huokaus ja helpotus..kaikki kortit ja rahapussi oli tallessa...

Kotona en muista ottaa lääkkeitä..en muista minne olen minkäkin tavaran laittanut, en muista nimiä, en muista mitä olen kenellekin luvannut.
Possummman pitsit hukassa..olleet jo pari kuukautta..ja en todellakaan muista minne olen ne laittanut..ja etsitty on..ja eikä löydy..

Jos ei tuota Papparaista olisi olisin..HUKASSA

Siis en muista mitään..........


Mitähän tästäkin elämästä tulee...

-Krisse-

24 kommenttia:

sateenkaarentaa Ilona kirjoitti...

Halaukset vaaralaan, muisti on niin kumman valikoiva, onni että muistat tärkeimmät!
Ilona

Sussi kirjoitti...

Voi, tiedän tunteen. Joitakin vuosia sitten olin työasioiden vuoksi niin stressaantunut, että se vaikutti muistiini. Kerran esimerkiksi olin menossa kokoukseen paikkaan, jossa olin käynyt useita kertoja. Mutta sitten paikalle päästyäni, en millään muistanut, mikä talo se oli tai sen osoitetta. Enkä kehdannut soittaa työpaikalleni, että minnehän minun piti mennä kokoukseen. Niinpä soitin äidilleni, että hän katsoisi paikan osoitteen puhelinluettelosta.

Voimia sinulle ja hyvää kolmatta adventtia!

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kiitos Sussi ja Ilona..voi kun olisikin stressi ..se menisi ainakin joskus ohi. Mutta mullahan on todettu magneettikuvauksessa sen verran pahasti kalkkeumaa aivoissa että se sen muistin vaivan aiheuttaa. Neurologi sanonut että siihen ei auta mikään..lääkkeet ja muistilappuja vaan...ja opeteltava sen kanssa elämän.
Kolmen tunnin neurologisissa muistitesteissä tulos oli todella masentava..lähimuisti ..huh huh..ei haluu edes ajatella.

Mutta vaivansa kullakin..minun muistiksi on kai annettu tuo Kamu..:-))
Mukavaa Lucian päivää!

elina kirjoitti...

Huomenta Krisse
Piuhat on sekaisin täälläkin ja plakkeja varmaan koko kasa just siinä muistin kohdalla. Nytkin olin laittanut kaksi korttia samalle ihmiselle ja yhdelle perheelle äipän ja iskän kortin lasten osoitteeseen toiselle puolelle maata.(ja nämä vasta tietoon tulleita mokia)
Tympii kamalasti ja minulla ei edes ole "kotimuistia" J:llä kun on vielä muonompi muisti kuin minulla.
Yritetään pärjätä, pirautetaan välillä vaikkapienet itkut, mutta nauretaan perään:):)

PikkuBertta kirjoitti...

Voi,sitä aina pähkäilee oman muistinsa kanssa,mutta taitaakin mulla olla VÄHÄN eri asia kuin sulla.Muistin menetys ei ole kyllä kiva,mutta ,kuten itsekin totesit"Onneksi sulle on annettu tuo Kamu muistiksi"Lähimmäisistä on todella suuri apu,kun oma terveys alkaa pettämään.

Voimia sinulle ja tietysti Kamullekin ja Ihanaa 3.adventtia.
Nauttikaa elämästänne täysillä vielä kun voitte.

Lastu kirjoitti...

Ihanaa kun laukku löytyi. Ja tieto siitä että maailmassa on rehellisiä ja ystävällisiä ihmisiä: mitään ei ollut viety. Taas sain hiukkasen enemmän uskoa elämän kauneuteen, hyvyyteen.

Mutta tiedän tunteen mikä hätä kun laukku on kadoksissa. Erään kerran tulin lentokoneesta, mies oli vastassa ja kotona älysin: käsilaukua ei ole. Mikä ahdistus!

Olin jättänyt sen lentokoneeseen mistä siivoojat olivat vieneet lentoaseman löytötavaratoimistoon. Ja olin tuolloin kolmekymmentä vuotta nuorempi kuin nyt.

Valoisaa Lucian päivää! Pärjäillään :)

Rita kirjoitti...

Tressiä? Monenlaista kiirettä ja huolehtimista?
Vastaavanlaisissa tilanteissa totean kiintolevyni(aivoni) olevan liikakuormitetut. Ja niinhän se on tieteellisestikin todettu olevan. Ihminen pystyy omaksumaan ja käsittelemään vain tietyn määrän informaatiota ja asioita päässään.

Hattaramaa kirjoitti...

Olipa helpotus kun löysit laukkusi! IMinulla tulee itku silmään kun en muista niitäkään asioita jotka ovat itselleni tosi tärkeitä. Ennen ei jäänyt laskut maksamatta eikä ruuat pöydälle pilaantumaan, auton ja kodin ovet auki. Pitää vaan lujasti uskoa toisiin ihmisiin, heidän rehellisyyteensä ja avuliaisuuteensa. Muistamattomuus tekee kyllä aika typeräksi olon, olisihan se muiden mielestä kai helpompi jos olisi joku näkyvä vika.Toivon, että tiellesi jatkossakin osuu hyviä ihmisiä kun jälleen unohdat! Voimia! Halauksin.

Mantelikakku kirjoitti...

Mun äidinäiti sanoi aikoinaan, että on se hyvä, että muistaa ettei muista mitään;) Ei, vakava asia, kokemuksia kyllä lähipiirissä.

Taina kirjoitti...

Tu nmuisti on ihmellinen asia tuntuu välillä, että itsekkin ei muista. Toivon sinulle oikein ihanaa joulun alus aikaa ja iloista joulua :) Nukkekoti Jie

Voimia ja halauksia.

Hannelen jouluparatiisi kirjoitti...

Täytyy ottaa rauhallisesti..

Mari kirjoitti...

No voi harmi.... Kyllä voin kuvitella miten ahdistavaa on kun ei muista vaikka haluaisi. Onneksi sulla on tosiaan siellä ihana Kamusi muistamassa sunkin puolesta:)

Eve kirjoitti...

Voi voi. Sellasta se elämä on. Ku on tuhat ja sata asiaa. Tai enhän mää tiedä, onko sulla, mutta välillä tuntuu itestä, että on niin paljon muistettavaa ja niin vähän muistia. Tulee sellasia kausia että en millään saa tolokkua muistista. Mutta onneksi se sun laukkus löyty ja kaikki oli tallella.

Marge kirjoitti...

Hei Krisse!

Kiva,kun olit käynyt vierailulla!:) Tuo on kyllä ikävää!! Voin aavistaa, miltä sinusta tuntuu, kun joskus oma muisti temppuilee ja hakee vaikka jotain sanaa... Niinhän se on, että meillä kaikilla on omat ristimme. Onneksi sinun muistisi on ulkoistettu, sinulla on ihana läheinen, tuo Kamu:)) Sinulle, Krisse voimia ja lämmin halaus!!! Koita jaksaa!! Ihanaa ja siunauttua joulunaikaa sinulle ja läheisillesi!!:)

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kiitos kaikille..kommentit lämmittävät blogin pitäjän mieltä...kiirettä näin joulun ala ettei ehdi kovin paljon koneella oleilemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä Krisse!!!

Kyllä ihmisen muisti on tärkeä, varsinkin jos siihen tulee jotain häikkää niin sen arvon huomaa oikein kunnolla. Mutta ystävät on sitä varten että muistellaan asioita yhdessä ja erikseen ja autetaan eteenpäin jos toisen muisti ei toimi tai on tyhjä kohta just siinä kohtaa:)Oikein ihanaa joulunodotusta!!!

T: Tullaska

Maaka kirjoitti...

Muisti pätkii täälläkin ja tavarat hukassa, laukku useinkin, Just nyt valkosuklaalevy! Laitoin sen jonnekin jemmaan ja voi olla kyllä ihan missä tahansa :SDD No piparitkin on vielä leipomatta joten ei koristelullakaan ole vie kiire :) Mulla pätkiminen taitaa johtua muistettavien asioiden ja "virikkeiden" määrästä..

mimmuli kirjoitti...

Kuullostaapas tutulle=)

Oikein lämmin jouluhalitus sinne=)

selma kirjoitti...

Olen minäkin laukkuni hukannut parikin kertaa ja nykyään en uskalla sitä käsistäni laskea, että ei unohdu johokin. Sitä vaan sattuu, mutta onneksi löytyi ja kaikki tallessa.
Oikein Rauhallista mukavaa Joulunaikaa sinne teille toivotan :)

Rita kirjoitti...

Hyvää Joulua lämpimin halauksin!

Eve kirjoitti...

Hyvää joulua Krisse. Jospa se muisti ei enää tekis tepposia!

Verna kirjoitti...

Hyvää ja rauhallista joulua! : )

Pajupirtti kirjoitti...

Joulurauhaa Vaaralaan.
Kaisa

r-o-s-e kirjoitti...

mullakin kyllä välilläå tuntuu että ei muista mitään vaikka ikää ei ole kuin vaan kolmekymmentä..... :/

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Pikkusiskolle

Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt tytön polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäviksi,kaiken tään pienelle lahjaksi sois.
Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Olethan suojana pienelle suuri puu,jotta pienellä juuret vahvistuu.

Kiitos Sirkka!

Kiitos Anne!

Kiitos Possumamma!

Kiitos Possumamma!

Nähdään pian!

see you soon

tausta