Lukijat

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Yksityiskohtia...

























Syksyistä keskiviikkoiltaa kaikille kurkistelijoille1
-Krisse-

tiistai 28. syyskuuta 2010

Taas uudet kynnet...


Malleja...valinta on niin vaikeaa.... 




Taas on kokeilussa aika erilaiset kuin edelliset.....mustaa-valkoista-punaista hohtoraitaa....
Paremmat luonnossa kuin kuvassa.

Nauttikaa tiistaipäivästä!

-Krisse-

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Kuinkas kauan se Unimasa luonasi viipyy.....

..kysyy tosi vähän unta tarvitseva Krisse?



Ei tämä minun vireystilaa haittaa että viisi tuntia unta riittää yössä. Mutta jos käyt aikaisin nukkumaan niin aikaisihan sitä sitten ylöskin nöusee. Ja se taas häiritsee asuinkumppania jos alat kolistelemaan viiden aikaan aamulla.
Sitä on oltava ihan hissukseen. Vaikkapa lukemassa ihania blogeja..Iltasanomaa...Naamakirjassa....

Mitä enemmän tulee ikää sitä pienemmäksi minun unen tarve on tullut. Nuorena sitä jaksoi nukkua vaikka puoleenpäivään..jos ei ollut lapset herättämässä. Ja unta riitti vielä päivällekin. Ai niitä ihania päikkäreitä.....

Nyt jos päivällä nukkuu..mikä on tosi harvinaista...niin herätessään on pahalla päällä ja pönttö sekaisin ja suukin maistuu ihan kissan pissalle. Eli ei kiitos!

Tänään heräsin ennen neljää keikkumaan. Koirat pissalle..kissoja sisään ja ulos. Lehti  postilaatikosta ja lukemaan.
Minulle nämä unet riittävät oikein hyvin, en tarvitse enempää.

Kahvit keitän vasta kahdeksan maissa.

Kuinkas se on sinun unen tarpeesi...onko se muuttunut iän myötä?

Lapsena usein, hyvin usein nukahdin tähän lauluun jota Mamma lauloi...SININEN UNI.......
Ei tarvitse enää unilauluja..Nukkumatti, Uni-Jukka tulee kun pään tyynyyn kallistaa...


Huomenta kaikille aikaisin sunnuntaiaamuna...

-Krisse-

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kun saapuu syys....

 ..ja lehdet puiston...

 ..saa hehkumaan...

 ..saa loistoaan.....

 Kun ikävyys...

 ..niin kauniin muiston...

 ..voi synnyttää..vaikk suru jää.

 Hetken lehdet nuo vielä hehkuu..

 On loisto tuo jo viimeinen..

 Ovat muistojemme lehdet kuolleet...

 Ne mennessään vei tuulonen....



Ei ole vielä tuuli vienyt lehtiä mennessään, ainakaan Vaaralan pihalta.
En koskaan aikaisemmin ole ollut syksyn ihailija. Enemminkin olen inhonnut syksyä. Onkohan mikä ollut syynä kun nyt syksy tuntuu mukavalta. Olen nauttinut kynttilöistä ja ulkona riehuvasta tuulesta. Sateestakin....ihmettelen vaan miksi??

Jotenkin olen tuntenut jotain ihmeellistä luopumisen tunnetta. Miettinyt sitä kuinka kauan täällä Vaaralassa vielä jaksetaan asustaa. Asuahan täällä jaksaa vaan kuka jaksaa tehdä kaikki vanhan talon korjaukset ja pihan työt.
Toisella erittäin paha selkävaiva ja minä vammajalkainen....
Harkinnassa on ollut muutto kaupunkiin. Ei vaan haluaisi millään täältä lähteä. Jaksaako Kamu istua illat sisällä ilman mitään näpertelyä..kaipaanko minä pihan kukkia...linnunlaulua...

 Mutta vanhuus ei tule yksin. Se tulee kaikenlaisten vaivojen kanssa...ennemmin tai myöhemmin.

 Sen tuvan muistan vieläkin

Ja pihanurmikon

Ja kukkamaan ja lehmihaan

Ja pientareella mansikat

 
 
 Ja pihapuussa pienet omenat...


 Maailman pihamaat,

Suuret ja loistokkaat,

Ei voita kotipihaa milloinkaan.

Ei voita maailman pihamaat,

Suuret ja loistokkaat,

 Ei voita kotipihaa milloinkaan


Sen pihan, josta kerran lähdin kulkemaan,

Niin kuin kuljetaan maailman pihamaille,

Tahdon nähdä aina uudestaan,

Kunne kulkuni johtaakaan.





Aurinkoista ihanaa viikonloppua teille kaikille jotka täällä vierailette.

-Vaaralan emäntä-

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Pikkusiskolle

Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt tytön polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäviksi,kaiken tään pienelle lahjaksi sois.
Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Olethan suojana pienelle suuri puu,jotta pienellä juuret vahvistuu.

Kiitos Sirkka!

Kiitos Anne!

Kiitos Possumamma!

Kiitos Possumamma!

Nähdään pian!

see you soon

tausta