Jo kevätpäivä sätein kultaisin
on herättänyt kimalalaisen, perhon.
ja ruoholle ja kukkasillekin
se kutonut on uuden kesäverhon.
Käy,lapsi,luonnon suureen salihin,
juo sieltä sieluhusi juhlamieltä.
Käy sinne rakastavin sydämin
ja opi lintusten ja kukkain kieltä.
6 kommenttia:
Runojen ystävälle toiselta runojen ystävältä:
Koti
-----
Tämä kesä tuo menneet mieleen
huuhtoo rantakivet ikuisuuden
nimeen.
Minä istun talossa joka
tuoksuu minulta itseltäni
ja katselen kuinka tumma
metsä rakentelee kotia
johon olen tottunut.
Täällä tunnen syntyväni
aina uudestaan.
Täällä on maa josta otan
juurilleni vettä.
Se pitää minut pystyssä
yli talven ja tekee
puhtaammaksi,
kokoaa minut ihmiseksi
jonka muuten unohtaisin.
Maria Filppula
Kauniita kuvia olet taas näpsinyt:)
Kiitos Mimosamamma runosta. Se komeilee nyt blogissa kaikkien nähtävillä.
Ole hyvä vaan,mukavaa jos tykkäsit:)
Kuules Krisukka!Mehän voitaisiin pitää pienimuotoisia runokaraoke-iltoja,(tai sitten ei:)Miksen mä ole ennen hokannut?Onhan täällä paikkakunnalla joskus sellaisia mutta kynnys on kyllä liian korkea meiksille mennä "julkisesti" lausumaan.Kun kaiken lisäksi kyynel kovin herkästi kostuttaa silmäkulmat, niin oikein kaunista ja herkkää lukiessa voisi esiintyminen olla sellaista itkunsekaista molotusta:)
Jep Mimosamamma, kyllä meillä runoja riittää. Mutta niinkuin sanoit minä ainakin itkupillinä saisin hangata silmät punaisiksi ja runon lausunta tuskin etenisi ollenkaan. Siis lukekaamme vaan omaksi iloksi kauniita värssyjä.
:-))
Yes,näin teemme:)Tosin meidän Mimosa voisi olla otollinen yleisö(eli uhri),se kuuntelisi varmaan keskeyttämättä mammansa paatosta:)
Lähetä kommentti