Lukijat

torstai 8. tammikuuta 2009

MIKÄ MEITÄ IHMISIÄ VAIVAA!!


Tänään taas uutisissa kuultu järkyttävästä ampumiskohtuksesta. Kolme ihmistä kuollut ja ainakin kaksi lasta ja yksi nainen pelastunut.

Eikö ostata hakea apua ennenkuin tällaista tapahtuu. Lamahan kouraisee joka päivä jotakin ihmistä lomautuksen muodossa. Raha-asiat ihmisillä rempallaan..ja siihen lama päälle niin johan on asia pihvi.
Nykyaikana meillä ihmisillä on työuupumusta ja siitäkään ei usein uskalleta tai kehdata puhua.

Eräs työuupumuksen keskeinen syy on kaikkialla kiristynyt työtahti ja samalla kasvanut huoli työpaikasta. Aikasempi lama 90-luvulla pani ottamaan tyhjät pois kaikkialta, missä se suinkin oli mahdollista. Aina piti säästää ja se synnytti epävarmuutta ja pelkoa erityisesti niissä työntekijöissä, joilla ei ollut pysyvää työsuhdetta.
Toisaalta kaikki muutkin ovat joutuneet säästöpaineiden keskellä kiristämään työtahtiaan, ja sama vaihde on jäänyt päälle, vaikka lama on voitettu.

Lama lisäsi henkirikoksia

90-luvun alun lama lisäsi hieman yllättäen henkirikoksia, vaikka perinteisen opin mukaan taantuman myötä väkivaltarikosten määrä laskee samalla kun alkoholinkäyttö vähenee.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ainakin yhdessä syksyn perhetragedioista mukana olisi ollut taloudellisia hankaluuksia. Nikunen kuitenkin muistuttaa, että taantuma vaikuttaa ihmisten arkeen yleensä viiveellä.

Ahdingossa oleva saattaa saada lopullisen kimmokkeen perheensä surmaamiselle myös lehtijutuista.

"Kun nämä (syksyn) tapaukset ovat näin lähekkäin, ei voi välttyä ajattelemasta, että jonkinlaista matkimista on tapahtunut", Nikunen sanoo.

Henkirikoksia, joissa tekijä surmaa puolisonsa tai koko perheensä sekä itsensä, tapahtuu vuosittain alle kymmenen.

Lainaus Kaleva

Lama ja taantuma

- Lamaa ei ole määritelty täsmällisesti. Se tarkoittaa kuitenkin tavallista pidempää ja syvempää taantumaa, jonka aikana talous supistuu merkittävästi. Massatyöttömyys ja konkurssit kuuluvat lama-aikaan. Lama ei kuulu tavanomaiseen suhdannevaihteluun.

- Tunnetuimmat lamakaudet suomalaisille ovat 1930-luvun suuri lama ja Suomen 1990-luvun alun lama. Pankit liittyivät kumpaankin lamaan. 1930-luvun lama käynnistyi pörssiromahduksesta, jonka taustalla oli pankkien holtiton luotonanto.

- Taantuman määrittely on talouden supistuminen kaksi vuosineljännestä peräkkäin.

Lainaus Iltasanomat


Uutiset suoltaa lomautuksista joka lähetyksessä. Paikallislehdestä saa lukea myös päivittäin suurtenkin yritysten lomautuksista.
Onko meistä kukaan turvassa.. viikate käy joka työpaikalla.

Mutta ihmiset puhukaa jos teillä on ongelmia.. taloudellinen ahdinko niitä aina vaan lisää.
Ammattiauttajat ovat kuuntelijoita..
-Krisse-

23 kommenttia:

sateenkaarentaa Ilona kirjoitti...

aika vaikea on sanoa mitään, olen samaa mieltä tuosta puhumisesta,kaikkeen j vaikeimpaankin löytyy ratkaisu, joku muu Kuin se ikävin. toivon että kaikki jaksaisivat pahimman yli ja että tämä kestää vain hetken.
Ilona

titta kirjoitti...

Mietteliääksi vetää viimeaikaiset tapahtumat :( Kuinka tiukalle vyöt voidaan eri sektoreilla vetää. Toivottavasti tästä selvitään noeammin kuin viimeeksi ja toivottavasti emme unohda huonompiosaisia tässä maailmassa. Paljon toiveita...

Nina kirjoitti...

Totta puhut Krisse!
Yhteiskunta on muuttunut jotensakin rakkaudettomaksi. Markkinavoimat jyllää ja runtelee ihmisyyttä.
Ihmiset ovat lokeroituneet omaan pahaan oloonsa ymmärtämättä, että pahaan oloonsa voisi saada apua.

Pahoja asioita on tapahtunut ihan liiaksi.

Marge kirjoitti...

Niin- tämä on kovaa ja kylmää aikaa, koko maailmassa. Olen viime aikoina monesti saanut järkyttyä surullisista asioista! Niin paljon tapahtuu koko ajan kamalia asioita ja kaikkialla!! Itsellänikin on työelämassä nyt murros menossa...

Mari kirjoitti...

Oikeassa olet. Tuntuu pahalle kuunnella nykyään uutisiakin kun joka päivä vähennetään ja lomautetaan ihmisiä työpaikoilta. Minun ja mieheni työpaikallakin on yt-neuvottelut menossa :(

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kiitos suuri kommentoijille.
Taas jälleen kerran ihmettelin että paljon kävijöitä blogissa ja ei ainuttakaan kommenttia.
Juuri tämän halusin tuoda esille.
Puhukaa ihmiset puhukaa. Iloista ja suruista.
Ne kaikki on paljon mukavampia juttuja kun ne jakaa toisen kanssa.
Myös täällä blogimaailmassa , kommentoikaa,keskustelkaa. Voi olla että joskus tällainen asia, kommentti on toiselle postaajalle se yksi ainoa ilo ja pelastus.

Tiia kirjoitti...

Kivaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua =)

Clarissa kirjoitti...

Krisse, toit jutussasi esille tärkeitä ja vakavia asioita, mutta näyttää siltä, että tämä blogimaailma on monelle sellainen iloisempi asia, jonkinlainen henkireikä. Täällä ehkä on tarve puhua mukavista asioista, että ne arjen murheet eivät olisi koko ajan mielessä. En tiedä, mutta näin kuvittelisin. Siitä kai johtuu kommentoijien "laiskuuskin".
Hyvää torstai-illan jatkoa!

Heidi kirjoitti...

Totta puhut <3

Kaikki on mennyt nurinpäin kyllä täällä maailmassa. Kauhistuttaa myös tuo Gazan tilanne ja ne kymmenet lapset joita se turha sota on kaatanut, näen sitä itse joka päivä uutisissa :(

Kaikesta huolimatta sinulle ihanaa alkavaa viikonloppua ja kylläpäs oli taas mukava käydä täällä kylässä!

Heidi
<3

elina kirjoitti...

Tämä aika on jotenkin alistettu rahalle ja vallalle. Kaikki ns. menestys perustuu valtaan ja rahaan ja ihmisen arvo tuntuu olevan suoraan verrannollinen hänen tilipussinsa paksuuteen.
Meilläkin oli suvussa tapaus, jossa kuusikymppinen valoisan luonteen omaava, yhteisössään arvostettu mies päätti lopettaa elämänsä. Kukaan perheestä ei tiennyt hänen vaikeuksistaan, eikä syytä tapahtumaan. Hän oli yrittäjä ja niinhän sitä sanotaan, että naiset sortuvat rakkauteen ja miehet menehtyvät rahaan. En tiedä sitä, mutta aika kertoo kait meille sukulaisille, miten liikkeen käy ja oliko syy rahassa.Vaikea kuvitella, kun tunsi ihmisen, mutta eihän toisen sisimpään nää, eikä murheiden syvyyttä tiedä.Tämä on vaan tapahtunut niin vasta, juuri joulun alla, että mielessä pyörii koko ajan.
Itselläni on ollut niin paljon murheita viime vuosina, etten ole jaksanut niiden kanssa ja joudun syömään masennuslääkkeitä. Tämä ms on sellainen seuralainen, että se välillä kaataa ihan konkreettisesti. Tosin miehen eläkkeelle jäänti psyykkisten syiden takia taisi viedä maton kokonaan jalkojen alta. Siinä rytäkässä hävisi monta ystävää ja tietysti juuri kun heitä olisi tarvinnut. Meistä ei ollut enää hyötyä kenellekään, emme olleet hyvissä viroissa, emmekä voineet juhlia ja lomailla, kuten parempiosaiset. Kukaan ei voi pitää meitä menestyneinä tai onnekkaina, meidän vieressä voi vaan olla tyytyväinen ettei ole samassa asemassa, eikä se riitä tämän päivän ihmisille. Yksikin tuttu kertoi innokkaana yhdestä järjestöstä, johon hänet oli kutsuttu ja minä tyhmänä kysyin, että mitä sinä siellä teet. Vastaus kuului, että on tärkeää verkottua ja luoda kontakteja, niistä voi olla hyötyä työssä. Ajatella, että pitää vapaa-aikanakin istua jossain hapankerman kokkareissa, jotta menestyisi palkkatyössä.
No, tulipa taas vaahdottua, mutta tämmöiseksi tämä elämä on mennyt, kaikki mitataan menestyksessä ja menestys on rahaa.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Clarissa:
Kiitos kommentoinnista.
Minä kun pidän tätä blogia oman elämän päiväkirjana niin tulee tunteet, niin hyvät kuin surullisetkin, kirjoitettua tänne teidän kaikkien luettavaksi.Ja sitä odottaa muidenkin ottavan kantaa tähän todelliseen, usein niin surulliseen , maailman menoon.
Toki minäkin kirjoitan mieluummin iloisista asioista.

Heidille kiitos kommentista. Ei täällä masennukseen vaivuta vaikka ikävät asiat askarruttivatkin aamulla mieltäni.

Ja Elina:
Puhut niin totta.. valitettavasti elämä on muutakin kuin ruusuilla tanssimista.
Onneksi kaikkien ei ole tarvinnut sitä elämän raakuutta kokea.

Yritän ja toivon seuraavan postauksen olevan iloisempi ja toivon että maailma muuttuisi edes hivenen ihmiselle mukavammaksi paikaksi asua. :-))

Mutta kuunnelkaa ja katselkaa mitä lähimmäisillenne kuuluu..

Deborah kirjoitti...

Minusta on ihan hyvä, ettei kaikki postaukset ole vain hauskoja ja leppoisista aiheista. On ihan hyvä tuoda välillä esille muutakin. Helposti saa sellaisen kuvan, kun lukee blogeja joissa kaikki tuntuu olevan ihanaa idylliä, että onko tosiaan toisilla elämä vain pelkkää ihanuutta. Eihän se kellään aina niin ole. Hienoa, että blogeissa on kaikenlaisista asioista juttua, kuten sanoitkin, niin on tärkeää puhua. Olisi aika ihmisten herätä huomaamaan, ettei rahan ja statuksen saavuttaminen ole tosiaankaan tärkeintä elämässä, eikä sydämen rauhan tae.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kiitos Deborah kommentista,
Minä olen ottanut sen linjan että postauksni käsittelevät minun elämääni vaikuttavia asioita. Iloja,suruja,onnistumisia elämässä mm.

Ja ilolla otan vastaan kaikki kommentit.

Minttu kirjoitti...

Hei Krisse!
Niin, aika kamalaa tämä maailman meno näyttää olevan... Lukusilla täällä siis ollaan... Mukavaa viikonloppua Vaaralaan!
Toivotteleepi Minttu

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kiitos Mintulle kun kävit lukusilla ja kommentoit :-))

elina kirjoitti...

Krisse hei, hyvä vaan, että joku kirjoittaa näistä elämän varjopuolistakin. Kaikki ei aina ole niin "ihanaa". Keskustelua olen kaivannut ja nyt näköjään saanutkin.
t. elina

Clarissa kirjoitti...

"Taas jälleen kerran ihmettelin että paljon kävijöitä blogissa ja ei ainuttakaan kommenttia." Tuo edellinen kommenttini oli vain vastaus tähän toteamukseesi, ei varsinaiseen postaukseesi. Minusta on tärkeääkin tärkeämpi puhua todellisista asioista, kuten sanoit, iloisista ja surullisista ja kaikesta siitä väliltä. Liialliseen elämän kaunisteluun kyllästyy nopeasti, hyvä kun muodostuu keskustelua muustakin. Nostan hattua Krisselle tässä asiassa, täälthän asiaa löytyy laidasta laitaan.

Meke kirjoitti...

Niinpä. Hoidettavia asioita yhteiskunnassa olisi niin monta, että ahdistuu jo pieni ihminen kun ajattelee. Mutta läheisiään ei saa unohtaa. Äiti (ja isänkin) kantaa aina huolta lapsistaan vaikka olisivat jo kuinka vanhoja.Ainakin uskon/toivon näin olevan. Jos pystyisimme hyväksymään ensin itsemme, rakastamaan ja huolehtimaan niin emmekö pystyisi paremmin pitämään myös huolta läheisistämme ja sitä kautta laajentamaan rakkauttamme ympärillemme ???Voi olla että olen vain idealisti....

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kiitos Elina, Clarissa ja Meke,
Oikein mukavaa että olette ottaneet kantaa. Ja postauksen tarkoitus ei ole että asioista ollaan samaa mieltä. Kannatan keskustelua ja nythän sitä saatiin. :-))
Hyvää viikonloppua teille kaikille toivottaa Krisse

Hanna kirjoitti...

Kohtaan työssäni kaiken tämän maan kurjuuden -toki paljon myös iloa ja eloa- ja olen kanssasi Krisse täysin samaa mieltä, että läheisillä ihmisillä on iso merkitys! Ei tarvitse osata jakaa "viisaita" neuvoja, kunpa vain muistaisimme olla lähellä toisiamme ja kuunnella mitä itsekullakin on sydämellään... Kuuntelemisen taito ja lähelläolemisen taito, ne ovat taidoista jaloimpia.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua Vaaralaan! Pidetään huolta toisistamme, etenkin niistä pienimmistä :)

Hanneloore kirjoitti...

Moikka Krisse

Kirjoitat aivan todella tärkeästä asiasta ja saa meidät kaikki ajattelemaan maailmaa..
Oikein pelottaa se, mitä juuri suomessa on viime vuosina tapahtunut..
Varsinkin pelottaa omien lasten puolesta.

Muuten ihanaa viikonloppua!

Hanneloore

Mari kirjoitti...

Tulin vielä... Laitoin haasteen sinulle ;)

Tytti kirjoitti...

Ihanat hauvelit siinä päivätorkuilla,kuin kaksi marjaa.
Meidän Nelli-neiti ottaa kanssa pitkin päiväätorkkuja ,se on vanhan neidin oikeus.
Mukavaa alkavaa viikkoa...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Pikkusiskolle

Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt tytön polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäviksi,kaiken tään pienelle lahjaksi sois.
Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Olethan suojana pienelle suuri puu,jotta pienellä juuret vahvistuu.

Kiitos Sirkka!

Kiitos Anne!

Kiitos Possumamma!

Kiitos Possumamma!

Nähdään pian!

see you soon

tausta