Edesmenneen Vaarin tavaroita pikkasen katseltiin. Ja hän vanhan kansan ihmisenä, kaikki säästettiin. Ja tällainen löytyi kaapista.
Tämä vanha pahvilaatikko sisälsi KAHVIN PAPUJA..paahtamattomia.
Kaksi puuvilla säkkiä.
Nämä pavut on aivan varmasti lähes satavuotta vanhoja. Laatikko on tullut IsoÄidiltäni joka on ollut kuolleena jo yli neljäkymmentä vuotta. Ja hän on säilyttänyt niitä ainakin saman verran...isän mukana kulkeutuneet Helsingin Käpylän vintiltä Kotkaan.
Kukaan ei halunnut näitä ottaa ja minulle ne kelpasivat. Säästetään nyt sitten vaikka uudet neljäkymmnetä vuottaseuraavalla sukupolvella..
Vai keksisikö teistä joku näille jotain kivaa käyttöä..tuunaamista..ehdotuksia saa laittaa!!
kaikkea sitä ihminen säästää. Samainen IsoÄiti säästi kaikki pienet narunpätkät vanhaan kenkälaatikkoon. Kaikki kengät oli laitettu silkkipaperin väliin ja laatikoihin ja ne oli kuin uusia..kiiltäviä..lankattuja..
Hääkengät..hopeiset..aivan ihanat. Ne on siskon aartena nykyisin.
Hamstrattiin sitä ennen vanhaankin näemmä...
-Krisse-
11 kommenttia:
Voi hyvä ihme.
Vieläkö niissä on yhtään kahvin tuoksua jäljellä.
Säkit ovat ainakin ihan siistit.
Mukavaa maanantaita sinulle!
ei tuoksu ei....
Kokeiles paahtaa ja jauhaa pieni määrä ja keittää siitä kahvit.
Ei taida Pauligin varastoissakaan olla yhtä vanhaa kahvia.
Hertsileijaa...kahvinpapuja..ja noin vanhoja..ei ainakaan roskiin,hyvä kun otit talteen.Kirjoita vielä kirje laatikon sisään tuleville sukupolville ja kerro siinä papujen tarina ja laita vielä,ettei saa heittää niitä pois.
Muuten:koitapas keittää niistä kahfii...mie ainakin kokeilisin ihan uteliaisuuttani:))))
Johan on löytö....
Minä tietenkin haluaisin säästää ainakin pienen määrän niistä seuraavalle sukupolvelle kun ovat jo noin kauan suvussanne kulkeneet.
Jaana
Pitää kai kokeilla..missähän näitä paahtaisi...paistinpannulla...ja jauhaisi...
Hieno löytö. Paahda ihmeessä ja keitä kahvit. Sitten tuli mieleen että niitähän voi käyttää lasipurkissa koristeena sisustuksessa.
Mielenkiintoista olisi tietää, miltä noin vanha kahvi maistuu.
Ennen säästettiin kaikki tarkkaan, ei ollut niin runsaasti tavaraaa saatavilla kuin nykyään.
Ennenvanhaan ihmiset eivät heittäneet mitään pois.Eikä äitini heitä vieläkään...kaikki säästetään, eihän sitä tiedä jos joskus vaikka tarvitsee. Muuten olen tuullut äitiini, vaikken niin vanha vielä ole.
Voishan noita kahvinpapuja vaikka käyttää lasipurkeissa koristeena ihan ja itse olen käyttänyt lasipurkissa johon olen laittanut kynttilän, tavallaan koristehiekan sijasta.
Ai olet aloittanut karppauksen..?
Minäkin joskus sitä kokeilin, mutta ei siitä tullut valmista. Mutta on se ihan kokeilemisen arvoista.
Tuija...purkkiin laitettu papuja....kauniita ovat.
<karppaus on aloitettu..ei hampaat irvessa vaan maltilla..pitäisi saada pois nää muutama kilo edes mitkä tulleet kun en ole pystynyt liikkumaan yli kahteen kuukauteen..
Kilojahan on paljon ylimääräisiä mutta en ala itseäni kiusaamaan liian tiukalla dieetillä.
Ajateltiin muuten kokeilla josko nuo pavut paahdettuna ja jauhettuna olisi edes jonkin makuisia...kerron sitten..
Viehättäviä nuo vanhat tavarat. Tiettyyn määrään saakka...
Meillä on nyt edesmenneen anopin tavaraoita yritetty huusholliin mahduttaa. Kirjansa jätti jo aikaisemmin kun muutti pienempään asuntoon. Sovimme jo alustavasti sukulaisten kanssa pitää kesällä vielä muistelutilaisuuden ja silloin saisi ottaa mieleisiä tavaroita mitä kukin haluaakaan. Tytär tutkii vanhoja valokuvia ja eräs eläkkeelle jäänyt mies anopin ja ameriikkalaissukulaiten kirjeenvaihtoa. Kirjeitä ja valokuvia kun yhdistää, saa sukuhistorian erään osan elämään perspektiiviä. Ajattelehan mitä nuo isoäitisi säilyttämät tavarat voivatkaan suvustasi kertoa!
Lähetä kommentti