..vaikka se ei aina niin mukavaa olekkaan. Ja suru säilyy ja ajan kanssa vähenee.
Eilinen sunnuntai oli pärinäpäivä. Ellan kanssa menimme katsomaan mopokisoja Peippolaan lentokentälle. Siellä oli jos jonkinlaista pärisyttäjää ja vauhti oli melkoinen kaikilla. Korvat oli tiukoilla ja risiiniöljyn haju täytti sieraimet. Mutta kokemus tuokin.
Ja ehtihän mummi kuvata Nannaa ja Ellaakin.
Oli siellä pikkuinen Nannakin äidin ja isin kanssa. Nukkui pärinässä yllättävän hyvin.
Nautimme pakolliset grillimakkarat ja kahvit. Ulkona ne maistuvat erilaisilta kuin kotona. Hyvää..
Ilta kotona,Sulon haudalla kynttilä paloi......
Tämän päivän täyttää työ, iltavuoro.
Hyvää sunnuntaita kaikille blogissani tänään vieraileville!
-Krisse-
8 kommenttia:
Se on aikamoista pärinää ollut taas Peippolassa! Eilen illalla muuten pelästyin kun alkoi kuulumaan valtavaa pauketta, sitten hokasin että jossain oli ilotulitus.
Ihana kuva siskoksista, Nanna on taas kasvanut roimasti;)
Mukavaa työiltaa!
Elämä jatkuu! :)
Joo, elämä jatkuu, niinhän se aina onneksi on.
lämpimät ajatukset sinulla menetyksen
ja surun vuoksi<3
elämä jatkuu ja muistot jää...
lemmikin menetys on aina hirmuisen surullinen hetki, vaikka maalaistalon tyttö olen niihin ei koskaan oppinut... vieläkin muistan kaikki lapsuuteni kissat ja koirat .....
mukaa viikkoa sinne sinulle toivon,
lohduttavin halein päivi
Sydämen pohjasta otan osaa Sulon menetykseen. Perheenjäsenen menetykseen. Teiltä ei kuitenkaan kukaan eikä mikään voi ottaa pois kaikkia ihania ja hassuja Sulo-muistoja. Hän on aina mukana sydämissänne.
Elämä palailee hiljalleen uomiinsa.
Lämpimät terveiset!
Halaus...
kivalta kuulosti päivänne :)
Omat kissani olen Ukko Kullan kanssa pihlajan alle laittanut nukkumaan.Kun lemmikin kanssa vuosia vaeltaa ikävä on kova, monta kynttilää syttyy. Valoisempia päiviä.
Lähetä kommentti