..tänään. Ihana talvinen ilma. Lunta tupruaa taivaan täydeltä ja valoisuus täyttää tienoot.
Kolme vuotta on kulunut hääpäivästä. Aika menee niin nopeasti. Kolme vuotta sitten kirkko oli lukossa kun vihkiminen piti alkaa...soitto kirkkoherralla paljasti että olivat unohtaneet avata ovet.
No, ovet saatiin auki ja kuinkas kävikään. Kappeli oli täynnä tuoleja ja eihän sinne päässyt ketään vihkimään.
Siis kirkkoon ihan kruunujen alle kävi tie. Minä ja Kamu ja neljä todistajaa...
Salainen vihkiminen..ja seuraavana päivänä tanssia ryskättiin Kamun 50v. päiviä ja meidän häitä 120 vieraan kanssa.
Kaksikymmentä vuotta yhteistä taivalta. Matkaan mahtunut iloja, suruja, kyyneleitä, naurua, laulua ja onnen hetkiä.
Tämä hääpäivä meni ihan niin että aamulla pikaisesti nähtiin. Koko viikko menee samalla tavalla. Aamulla ja illalla nähdään. Molemmissa tilanteissa molemmat puolinukuksissa.
Vaan tunne on tärkein..vai mitä..?
Kun tulin lumimyräkän keskeltä kotiin odotti keittiössä pikkuinen lappu ja karssupussi ja Ilta-Sanomat..
Kyllä se tietää millä minua lahjoo..heh heh heh..hymyissä suin luin tekstin ja ..olin
ONNELLINEN...niin ONNELLINEN
Ne elämän pienet asiat..ne on meidän juttuja..kaikki natsaa..luetaan toinen toistemme ajatukset..siinä se meidän kahdenkymmenen vuoden onni..
<3>
Vaaralaan saapui talvi..ja muuallekin.. Ihanat lumiset puut..lumiset kukan tyngät..lumiset kivetykset.. ..ja sisällä Vaaralassa lämmitetty takka..ihan minua varten..hmm...
Minä istun sohvalla ja nautin lämmöstä ja ihanasta , mukavasta rauhalliseta olosta!
Ja saatan kuunnella
tämän laulun jonka kuulin juhlissamme laulettuna minulta Kamulle.
-Krisse-