..oli tänään kierrätyskeskuksesta löytynyt kasa.
On se vaan kummaa kunka joku voi heittää pois niin kauniita pellavaisia ja damasti- liinoja. Kauniit tyynyliinat aivan sulattivat sydämeni.
Hipelöin niitä kauan kotiin päästyäni. Jonkun mummo on ne rakkaudella tehnyt itselleen ehkä kapioiksi. Annoin mielikuvituksen lentää... Hmm...
Minulla ei valitettavasti ole ollut mahdollista saada omien isovanhempieni tekemiä liinavaatteita säilyneeksi niin että ne täyttäisivät oman senkkini. Mutta ajattelin kerätä niitä muiden omia Vaaralaan.
Halvalla ne meille päätyivät. Osa maksoi 20c osa 50 c, eli ilmaisia.
Sain itselleni mm. kauniin leivontaliinan johon oli kirjailtu rinkelin kuva.
Rakas Miisa oli kansainvälisellä leirikoululla ollessaan huovuttanut upean kännykkäpussin. Mummi ilolla otti sen vastaan. Ohessa kuva siitä pehmoisesta kauniista pussista.
Ja päivityksen päätteeksi laitan yhteiskuvan Isoista Tytöistä.
Ellakin kuuluu nyt Isoihin Tyttöihin. Nanna Sofia odottelee kasvamistaan Isoksi Tytöksi.
Toivottelen Teille kaikille vierailijoille Nautittavaa syksyistä alkanutta viikkoa!
-Krisse-
16 kommenttia:
Kauniita ovat nuo liinavaatteet ja kirjailut niissä piste I:n päälle:)
Huovutettu pussukka on tietysti ihana, ja varsinkin kun tietää kuka sen on tehnyt!
Ja totta tosiaan, Ellahan on iso tyttö, Nanna on perinyt paikan kvartetin (entisen trion) hännän huippuna:)
Oi kuinka kauniita mummun muruja. Kolmen pojan äitinä odotan aikaa jolloin ehkä saan vielä pieniä mummon muruja.
Itse kerään kirpparilta kaikki lakanat ja liinat, enkä lakkaa ihmettelemästä omaa onneani.
Ihmettelen kanssasi. Että joku voikin heittää pois noin kauniita liinoja ja muita!
Minä säilytän suurina aarteina isoäitien ja heidänkin äitien ompelemia, kirjomia, nimikoimia liinavaatteita ja pöytäliinoja. Monet kankaista on itse kudottuja ja jotkut ovat niin taidokkaasti kirjottu, että tuskin näkee, kumpi puoli on oikea.
Hienoa, että toimit pelastajana!
Ihana huovutettu pussukka! Joskus vielä kokeilen huovuttamista. Ehkä laitan tonttuja jouluksi. Neulat on jo ostettu.
Kylläpäs on kauniita! Voi, kun tietäisikin, että kuka nuokin on tehnyt, ja kenelle;musta olisi muutoinkin mukavaa tietää meille tulevien tavaroiden/asioiden tarina.
Onneksi nuo on sentään päässeet sinne kierrätyskeskukseen, ja pääsevät näin uuteen käyttöön, nykyajan laiskojen ihmisten trendi, kun on, että mitä helpommalla pääsee, niin sen parempi, eli kaikki mahdollinen (jos on esim. perinyt jotain) kipataan jätelavalle, ja viedään kaatopaikalle:/
Onneksi sentään käsityön arvostus on ollut hieman nousuun päin; jospas sitten meiltäkin jäisi tuleville sukupolville jotain aarteita -joita ei toivottavasti heitetä pois! Vaan, kankaiden laatukin on kyllä nykyaikana niin SURKEAA, että eivätpä taida säilyä:(
Ihania vanhoja tekstiilejä... Mutta eivät kaikki tosiaankaan niistä tykkää! Tulee heti monta ihmistä mieleen! Mukavaa alku viikkoa:)
Mari
hienot ja halvat ovat kyllä olleet ostoksesi :) kaunis kuva plikoist ;)
Olipa sinulla onnea kun löysit nuo ihanat aarteet :)
terkkuja isoille tytöille :)
Olet onnenmummi, kun sinulla on noin upeita neitosia elämässäsi!!!
Pitsiliinavaatteet edustavat hiukan toisenlaista kauneutta ja pysyvyyttä, mutta upeita nekin. Hienoa että ne pääsivät niitä arvostavaan ja vaalivaan kotiin.
Mukavaa päivää!
Hienot löydöt olet tehnyt ja upeita lapsenlapsia sinulla
Täällä myös yksi ihmettelee eikö hitorialla ja menneellä ole mitään arvoa.......
Heips! Kävin katsomassa blogiasi. Mukavia kuvia, ihania lapsenlapsia.
Kaikki eivät ehkä pidä vanhoista liinavaatteista, mutta onneksi nuo kyseiset löysivät tiensä kierrätyskeskukseen ja uuteen kotiin.
Tuli myös mieleen, etteivät nuoret ihmiset välttämättä osaa ajatella tällaisten tavaroiden historiaa, sitä, että joku jo mennyt sukulainen on ne omin käsin kirjaillut. Ehkä he näkevä vain vanhan tylsän lakanan, eikä heidän mieleensä juolahdakaan että koristelut ovat uniikkeja. Sellaisia kun ei tänäpäivänän juurikaan tehdä.
Kiitos taas kaikille kommentoijille!
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät pidä vanhoista tekstiileistä. Eivät nuoret tosiaan monikaan anna arvoa omien isovanhempiensa tavaroille. Olen minäkin ottanut muutaman tavaran talteen ja sanonut että saatte sitten kun tulette vanhemmiksi ja haluatte takaisin. Uskon että sekin päivä vielä tulee. Ja joissain asioissa on tullutkin.
Mutta onnekas minä joka saa ne sitten omaan kotiin kantaa.:-))
-Krisse-
Ihania vanhoja tekstiileitä pitseineen ja kirjoiluineen! Minulla on noita mummoni vanhoja tallessa ja odottavat, että joskus pääsevät käyttöön Unelmien Huvilassamme. :)
Persoonallisia, ei sitten ihan tavallisia, tuo rinkelijuttukin tuossa yhdessä, hauska:)
Niin se vaan on välillä pitsit tulee ja menee...siksisipä minäkin niitä säästellyt olen kaapissani.
Mut tuo viimeinen kuva on paras,
hymyä huuleen Krissellekin.
Wanhat pitsit on minunkin heikkouteni. Upeita nuo sinun pitsisi.
Kirsi
Huikean kauniita käsityötaidonnäytteitä kuvakollaasissasi!!!!!!!!!! kirjailut, pitsit.... Huoh, kyllä ennen osattiin nypläykset ja kirjonnat...
Lähetä kommentti