.. siis vuonna 1950 näytti Kotilieden joulunumero tällaiselta kuten kollaasissa.
Nostalgia valtaa mielen kun muistelen omaan lapsuuttani. Olen etsinyt useita vanhoja lehtiä syntymävuodeltani ja lapsuusvuosiltani. Kamu löysi vanhan almanakan vuodelta 1950, sitä säästelen aarteena.
Katselkaapas sisustusta vuodelta 1950. Sievää eikö totta. Ja kuinka tyylikäs leidi onkaan kuvassa upea takki päällään.
Ja mitenkäs Kieku ja Kaiku...
Vuonna 1950 lauloi Olavi Virta Valkovuokoista.
Ja Armi Kuusela oli suosittu 50-luvun alussa. Maailman kaikkeuden kaunein nainen.
Suomalainen naiskauneus menestyi maailmalla 1950-luvulla.Suomalaiset hullaantuvat, kun maahan levisi tieto siitä, että muhoslainen Armi Kuusela oli valittu Miss Universumiksi 1952. Armin menestys Kaliforniassa lahja-autoineen ja koruineen tuntui suomalaisista sadulta. Hän sai kotimaahan palattuaan kansallissankarin vastaanoton. Yleisö seurasi herpaantumattomalla mielenkiinnolla hänen elämänvaiheitaan ja avioliittoaan filippiiniläisen Gil Hilarion kanssa.
Helsingin olympialaiset
Suomi alkoi etsiä uutta identiteettiään kulttuurin ja urheilun avulla. Urheilun suurtapahtuma maassa olivat Helsingin olympialaiset vuonna 1952. Stadionkin oli kaupungissa jo valmiina. Alunperin Suomessa oli ollut tarkoitus pitää kesäkisat jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta kisojen järjestäminen lykkääntyi sodan takia.
Suomessa valmistettiin erilaisia oympia-aiheisia tuotteita myytäväksi kisojen aikana. Kuvassa oleva olympiakassi on 1952 kisoissa myytyä matkamuistotavaraa. Esine kuuluu PPM:n kokoelmiin.
Omien olympialaisten aikana suomalaisilla oli urheilun varjolla mahdollisuus harjoittaa myös kansainvälistä kulttuurinvaihtoa. Etenkin maan nuoriso kävi sankoin joukoin kisoja katsomassa, ja näki läheltä ulkomaisia urheilijoita. Kisojen aikana myös Coca Cola teki maihinnousun maahamme. Juoma oli kehitetty USA:ssa vuonna 1886, ja on sanottu, että se ei ole ainoastaan juoma vaan osa amerikkalaista elämäntapaa, osa amerikkalaista unelmaa. Kisojen aikana myyty Coca Cola -juoma oli valmistajansa lahja Suomen sotainvalidien veljesliitolle, ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Kisojen jälkeen juomasta tuli välittömästi Suomen nuorison kestosuosikki.
1950-luvun alkupuolella tytöt olivat "omassa" pukeutumisessa etulyöntiasemassa poikiin verrattuna, sillä he osasivat ommella itse vanhoista vaatteista uuden muodin mukaisia vaatekappaleita. Tytöt tarvitsivat paitapuseroita, babykauluspuseroita ja kimonohihapuseroita. Valkoisen puseron kruunasi ohut värillinen sifonkihuivi eli ns. fritsuliina. Jo ennen farkkuja tytöt käyttivät hiihtohousuja talviajan yleisvaatteena. Sen kanssa sopi käytettäväksi itse ommeltu villajumpperi. Sekä poikien että tyttöjen toivetakki oli nappulallinen ja hupullinen duffelitakki. Harvalla oli kuitenkin varaa oikeaan duffeliin, ja niinpä niidenkin mukaelmia ommeltiin omin käsin vanhoista vaatteista. Vaatteet perittiin yleisesti vanhemmilta sisaruksilta ja luovutettiin aikanaan nuoremmille. Pojat käyttivät myös hiihtohousuja ja villapaitoja. Perinteen mukaan pojille ostettiin ensimmäinen puku rippijuhliin.
Tyttöjen alusasuihin kuuluivat 1950-luvulla rintaliivit (mahdollisesti topatut), liivit sukkanauhoineen, saumasukat, pikkuhousut, alushame ja mahdollisesti vielä aluspusero - seitsemän vaatekappaletta jo ennen kuin päästiin varsinaiseen pukeutumiseen
Naisten alusasuja valmistettiin Suomessa kotimaan kysyntään. Saksalaisen Triumphin liivejä valmisti Suomessa lisenssillä Turkulainen Oy Neulomo Ab. Mainos lupaa vapautta vartalolle, mutta nykyisen käsityksen mukaan tyttöjen asu on melkoisen epämukava.
Oli se aikaa se...
1950 Radio viihdyttää ja soittaa iskelmiä
Suomen yleisradiotoiminta oli valtion omistaman Suomen Yleisradio Oy:n hallussa. Tästä syystä ohjelmien tekemiseen ja niiden sisältöön vaikuttivat suurelta osin päättäjien toivomukset siitä, millaista ohjelmaa kansalle oli syytä tarjota. Myös musiikin suhteen pyrittiin kansan makua jalostamaan. Suuri osa tavallisista ihmisistä koki rasittavaksi mm. klassisen musiikin runsaan tarjonnan radiossa. Tämä tapahtui luonnollisesti kevyen musiikin kustannuksella, joka oli kuitenkin tärkeä osa ohjelmistoa. Tästä syystä radiosta ei päivän mittaan tullut kovinkaan paljon rockia nykyiseen ohjelmatarjontaan verrattuna.
Nuortenlehdet
Nuoriso sai myös oman aikakauslehdistönsä, joka keskittyi heitä kiinnostaviin aiheisiin. Filmitähtien ja laulajien kuvat tulivat tutuiksi mm. Ajan sävel -lehdessä, joka sisälsi muuten nuorisolle suunnattua romanttis- viihteellistä lukemista. Elokuva-aitta oli luonnollisesti myös täynnä hollywoodkuuluisuuksien kuvia. Suomi-Filmi Oy perusti elokuvalehti Uutisaitan, josta tuli isokokoisempana ja monivärisenä ankara kilpailija Elokuva-aitalle.
Asetelma Ajan säveliä, Elokuva-aittoja ja Uutisaittoja. Esineet Pohjois-Pohjanmaan Museon kokoelmista.
Sarjakuvalehdet tulivat myös nuorten viihdyttäjiksi. Sarjakuvia oli myös muiden lehtien oheismateriaalina, mutta yhteen sankariin ja teemaan keskittyvät piirretyt ja moniväripainetut sarjakuvalehdet alkoivat säännöllisen ilmestymisensä. Ilmestyi myös Sarjakuvalehti-lehden kaltaisia julkaisuja, joissa seikkaili huomattava määrä piirroshahmoja omissa lyhyissä tarinoissa. Lehdistä suurin osa oli poikien lukemistoja, joiden aiheet saattoivat olla tieteisseikkaluja, dekkarisarjoja, mutta etenkin lännensarjoja. Suosittuja lehtiä olivat Davy Crockett, Pecos Bill ja Tex Willer. Tytöille oli tarjolla omat romanttiset lukemistonsa, jotka olivat yleensä tekstimuotoisia, eivätkä piirrettyjä. Suomen nuorison kestosuosikki Aku Ankka alkoi ilmestyä vuonna 1951.
Aku Ankka, Nakke Nakuttaja, Villin Lännen tarinat ja muu nuorisolle sopiva englannista käännetty ja ulkomaista alkuperää oleva sarjakuvalehdistö nousivat suosioon 1950-luvulla.
Osa tekstistä ja kuvista on lainattu Oukan sivuilta.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Jokohan riittää tämä nostalgia pamaus... Miten te Ystävät suhtaudutte nostalgiseen unelmointiin?
Kamu tekee remontti alakerrassa ja Mummi vaan unelmoi 50-luvulla, joten taidan mennä maalaamaan tulevaa viihdekeskus komuuttia. Laitan kuvia sitten kun tuunaus on valmis.
Hyvää sunnuntaipäivää blogi Ystävät!
-Krisse-
11 kommenttia:
Mukava ja mielenkiintoinen postaus :)
Minulla on nostalginen olo nykyään kokoajan, varsinkin musiikin kuuntelu laukaisee muistelun.
Todella hienoja ostoksia olit tehnyt ja miten halvalla!
Leppoisaa sunnuntaita :)
Kauniita muistoja ihanista ajoista:) Mukavaa sunnuntain jatkoa!
Hei!
Hienoja löytöjä olet tehnyt kierrätyskeskuksesta!
Syysterkuin Maikki
hei ja kiitos mielenkiintoisesta ja hauskastakin postauksesta<3
minulla jatkuvasti pieni nostalgiavaihe päällä, toivon että olisin syntynyt eri vuosisadalle.?
terkut vaaralaan sinulle ja kaikenkarvaisille ystäville<3
t. päivi
Hauskaa oli lukea nostalgista postaustasi! Kuuntelen mielelläni kertomuksia entisistä ajoista.
Hyvää alkavaa viikkoa Vaaralaan
ihana muistelo sinulla, ajatella miten paljon kauniita asioita,
aamun myrskystä
ilona
Hyvinkin tuttua...sisareni olivat minua vanhempia, seurasin heitä siinä sivussa:))
Suomi-filmi studio oli Liisankadulla, minä menin sinne suoraan ja sanoin tahtovani päästä elokuvaan esiintymään, johonkin rooliin:)..olin silloin ehkä reilut kymmenen., en muista tarkkaan. Ottivat mitat minusta kauluksen, vyötärön pituus jne haastatteluja:) No sitten kului jonkin aikaa... ei kuulunut mitään, lähdin kyselemään, enää en löytännyt kyseistä paikkaa, joten soitin sen talonmiehen ovikelloa, ja kysyin joskos hän tietää , missä kyseinen paikka on, johon hän sanoi, voi hyvä tyttö, kun se talo on tulipalossa tuhoutunut...johon minä voi hyvänen aika nyt minun kaikki tärkeät tietoni ovat kadonneet:)))
et sellainen tapaus!
Kiitän sinua, olet nähnyt kovasti vaivaa tämän eteen, jota saamme mielenkiinnolla lukea.
Nyt jatkan katselua mitä ihanuuksia olet löytännyt kierrätyksistä,
parahinta päivää sinne.
Hei Krisse!
Kiva, kun vierailit blogissani.
Sinulla on kauniit Villa Vaarala sivut!:)
Kiitos nostalgisesta 50-luvun katselmuksesta! Ihania nuo löytämäsi kuvat ajasta.
Muistan, miten ulkohuusien seiniä vielä 60-luvulla oli somistettu filmitähtien kuvilla, joita varmasti Ajan sävelestä oli irroiteltu. Ja vielä tulivat mieleen ne pikkuiset ihailijakuvat, joissa James Deanit, Cliff Richardit ym.komeili. Armi Kuusela tuntuu lähes Suomen kuninkaalliselta ja pysyy edelleen omassa arvossaan.
Ihmiselämään mahtuu montaa eri aikakautta loppujen lopuksi.
Muistoja tulvahtaa mieleen:) Keräsin joskus pikkulikkana filmitähtien kuvia ja liimailin niitä ruutuvihkoon. Kirjoittelin myös iskelmien sanoja, niihin oli oma vihkonsa. Ja Ninan tavoin muistan mökin ulkohyyskän seinät, mitä kollaaseja siellä olikaan, vanhojen (silloin tietysti uusien) lehtien kansikuvia nastoilla kinnitettynä. Minulla on myös hyvin hämärä mielikuva, että olisin pikkulikkana nähnyt Armin ja Gilin, en tosin ole enää varma onko näin tosiaan tapahtunut, vai olenko nähnyt unta...
Nina: kiitos kun piipahdit sivuillani.
Joo kyllä on muistoissa mamman huusk joka oli päällystetty filmitähtien kuvilla ja vessapaperi oli kovaa kiiltävää ja ei lähtenyt pylly puhtaaksi moisella:DD
Sirkka: Ei sitten sinusta tullut filmitähteä..:DD. Onneksi nyt et joutaisi bogia pitämään ja meillä ei olisi ihania kuvia katsottavana..:-))))
t.Krisse
Lähetä kommentti