Mitä muistat joulusta? Silloin kun olit itse vielä lapsi...
Minä elin lapsuuteni 50-luvulla. Silloin jokaisella perheellä oli kuusi koristeltuna lippunauhoin ja lamee kimaltein.
Koko lähisuku vietti jouluaattoa yhdessä. Joulupukki tuli joihinkin koteihin, ei meille.
Usein taivalsimme aattona enoni kotiin viettämään yhteistä iltaa, Söimme hyvin ja jutusteltiin niitä näitä.
Kotiin lähdettiin kun lahjat oli jaettu.
Muistan vieläkin pakkasen narinan kengän alla kotiin kävellessä.
Lahjoja ei ollut montaa mutta sitäkin mieluisempia ne olivat.
Mieleeni on elävästi jäänyt puinen hella. Sellaista ei ollut kenelläkään ystävällä. Kyllä sillä leikittiin. Ja kaunoluistimet.. sain ensimmäiset sellaiset 12-vuotiaana. Numero oli 40, kasvuvaraa nääs. Ne ovat vieläkin vintillä tallessa.
Kaikkea oli vähän mutta sitäkin rikkaampaa oli yhteinen aika ja kenelläkään ei ollut kiire minnekkään. Silloin meillä oli aikaa toisillemme.....
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Viime viikolla olimme Ellan kanssa Joulun avajaisissa Kolmikulmassa.
Siellä oli paljon kojuja joissa myytiin kaikenlaista joulutavaraa..kransseja,omenoita, kukkia, tonttuja, koristeita...
Joku mielessäni sanoi; liikaa, liikaa, liikaa kaikkea liikaa.
Onneksi oli edes joulupukki, kunnon pukki.? Mutta pukillakin oli kiire. Ei oikein malttanut kuunnella lapsen toiveita ja juttelua.
Ella sanoikin että hän on pettynyt joulupukkiin kun se ei ehdi jutella ja kuulemma ei ehdi tehdä edes lasten toivomia lahjoja vaan ostaa ne KAUPASTA! Uskotko Mummi, ostaa kaupasta... ei se ole reilua... Mitäpä siihen sitten sanot. Seitsemän vuotias ei muutenkaan enää kauan usko joulupukkiin.
Meillä Vaaralassa lapset ja lastenlapset perheineen tulee jouluaattona Vaaralaan joulupuurolle. Syödään joulupuuro ja kuunnellaan yhdessä joulurauhan julistus. Entiset miniätkin tulevat vielä meille puurolle,,
Ja sitten lapset menevät perheineen omaan kotiinsa lasten kanssa viettämään aatto iltaa.
Mummi ja Pappa käyvät yökirkossa Kotkassa, Silloin tuntuu että joulu on nyt..
---------------------------------------------
Mielestäni tänä päivänä tärkein lahja läheisille on antaa aikaa, ymmärtämystä. Kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Ottaa lämmöllä vastaan lasten ja lastenlasten kuulumiset. Rakastaa lähimmäisiä niinkuin haluaist heidän rakastavan itseäsi.
Tänä päivänä pahoinvointi maailmassa on suurempaa kuin koskaan ennen, On tärkeää pitää huolta ystävyyssuhteista. Sillä ilman ystäviä sinulta puuttuu paljon.
Nauttikaamme Joulun odotuksesta kuin ennen vanhaan. Kunnioittaen vanhoja perinteitä ja nauttikaamme läheistemme seurasta.
19 kommenttia:
Moi Krisse!
Olen usein miettinyt tätä nykyajan menoa, ihmiset reissaavat ja elävät tavarapaljouden keskellä eikä mikään tunnu miltään, masennus on järjettömän yleinen sairaus. Mikään tavara tai rahahan ei toisen ihmisen läheisyyttä voi korvata.
Toivoisin meille joulua isolla porukalla kuten silloin lapsena, ei turhaa krääsää vaan yhdessäoloa rauhassa. Saa nähdä toteutuuko toive tänä vuonna. Kiireetöntä joulun odotusta Vaaralaan:)
tuli jotenki lämmin ja rauhaisa tunne tekstistäsi ..
Samoja ajatuksia minullakin, vaikka muistoni jouluista alkavat "vasta" 70-luvulta. Kiireinen tahti vain kiihtyy ajan myötä: "kaikki mulle heti-tyyli" vie monilta kyvyn nauttia elämän tärkeimmistä asioista. Ystävyys ja läheisistä välittäminen hautautuu kaiken krääsän alle. Kuka pysäyttäisi ajan rattaan edes hetkeksi?
Kiitos Aatulan äiskä,Maano ja Vuokko :
Olisikohan sillä merkitystä että on jo useamman joulun täällä nähnyt. Osaa ajatella että elämässä on muutakin kuin tavaraa ja tavaraa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan rauhaa, ystävyyttä ja uskonnollisuutta.Vaikka en uskovainen sanan varsinaisessa merkissä olekkaan.
Mutta uskon..enkeleihinkin...
-Krisse-
Ihania muistoja... Näitä voisin lukea tai kuunnella vaikka kuinka:) Minulle jouluna on aina ollut tärkeää perhe. En ole ikinä ollut erossa pikku-siskostani joulua. Nykyäänkin olemme perheinemme yhdessä. Kiitos ihanasta postauksesta:)
Lapsuuteni joulut osuvat -60 luvulle. Muistan hyvin oikeat kynttilät kuusessa, jotka sittemmin muuttuivat sähköisiksi. Tähtisadetikku oli jotakin ihmeellistä.
Nyttemmin ihania joulumuistoja on omien lasten kanssa viettämät joulut. Tämä joulu on hiukan erilainen, koska olen kuopuksemme kanssa kahden, isästä joutuu olemaan työssä. Äitini haen syömään joulupäivällistä.
Totta on, että maailmassa on pahoinvointia enemmän kuin koskaan. Hukumme kaikkeen tavaraan ja aito oikea toisesta välittäminen on muodostunut vain kliseeksi.
Itse pyrin kaikin tavoin vaalimaan joulun lämmintä - lähimmäisestä oikeasti välittävää ilmapiiriä.
Voi kuinka postauksesi toi mieleen taas omat lapsuuden ja nuoruuden joulut kun kokoonnuttiin ison suvun kanssa sitä viettämään. Kaikki rakkaat serkut, sedät, tädit yhdessä, joulupukki oli tietysti vakiovieras silloin kun olimme pieniä. Lahjoja aina saimme mutta kohtuudella, pehmeitä paketteja enimmäkseen ja ne yleensä aukaistiin viimeisenä:)
Ei sellaisia tunnelmia enää koe mutta ihania muistoja on kosolti, ne lämmittävät ja palaavat aina joulun alla voimakkaana mieleen.
Ja senhän tämä nykyajan tavaranhaalinta saa aikaan: Joulupukki-raasu EI ehdi enää tekemään lahjoja, ei vaikka olisi kuinka suuri tonttuarmeija apuna:)
Toivotaan että lumi pysyisi jouluun asti niin kuuraparta pääsisi porolla matkaamaan ja voisi helikopterin jättää varikolle:)
Krisse kiittää ja kumartaa kaikille kommentoijille.
Minulla on ainoastaan rakkaita muistoja lapsuuteni joulusta, meitä on ollut kuusi lasta ja vanhemmat. Kuusi haettiin aina yhdessä isän kanssa ja saimme sen koristella ja kuusen ympärillä laulettiin käsi kädessä... silloin oli aidot kynttilät kuusessa.
Lahjoja saatiin...ja ruokaa oli riittävästi.Lämmin tunnelma oli ja hyvin kaunista...ja silloin talvet olivat lumisia.
Kyllä todellakin toivoisi,että me ihmiset muistaisimme ja jaksaisimme pysähtyä miettimään,mikä meille OIKEASTI on tärkeää..minäkin toivon ja uskon,että tänä jouluna meilläkin lahjojen sijaan jaetaan PALJON rakkautta,läheisyyttä,iloa toinen toisillemme..Levollista Joulun odotusta Sinulle:)
Totta puhut ja painavaa asiaa.
Joulu, suuri syntymäjuhla, on valjastettu tavaran palvonnalle, kiireelle ja täydellisyyden tavoittelulle. Pitää ostaa, pitää siivota, pitää leipoa, pitää ommella.
Ja silti tämän roinan keskeltä pilkottaa yhä yksinäisempi ihminen.
Lapsuuden joulut vietin 60-luvulla Haminassa. Täti ja mummi olivat aina vierainamme, muuten viisihenkinen perheemme oli joulun kotipiirissä.
Joulupukki kävi ja toi paketteja. Aika monta pehmeää pakettia, minulle sinistä ja siskolle punaista. Yhtenä jouluna sain punaisen puseron mummin paketista ja sisko sai sinisen. Luulin, että mummi oli erehdyksessä laittanut väärät nimet paketteihin ja niin me sitten vaihdoimme puserot kaikessa hiljaisuudessa joulun jälkeen.Jälkeenpäin kuulimme, että mummi oli halunnut vaihtelun vuoksi laittaa minulle punaista ja siskolle sinistä. Minulle ei sellainen mahdollisuus tullut mieleenkään.
Eräänä joulupäivänä heräsin surisevaan ääneen ja isähän siellä makasi mahallaan olohuoneen lattialla ja leikki pikkuveljen uudella sähköjunalla kuuden aikaan jouluaamuna.
Kaipaan lapsuuden jouluja, mutta eniten kaipaan jouluja, kun tyttäret olivat pieniä ja meidän suureen pirttiin kokoontui aattona paljon sukua.Apen tekemät jätkänkynttilät roihusivat ja kuusi oli kattoon asti.Parhaimmillaan meillä oli joulupöydässä kuusitoista henkeä ja jouluevankeliumin luki aina nuorin lukutaitoinen.
Joulun valmisteluihinkin toivotan sinulle rauhaa ja harrasta mieltä.
Kääk..., anteeksi. Ei minun ollut tarkoitus romaania kirjoittaa.
Kiitos ystävät kun kommentoitte postausta. Silloin tuntuu että se on luettu läpi.
Ja kommentit saa olla romaaneja, kiitos.
-Krisse-
Moikka Krisse!
Pahoittelut, kun minulla on nyt useampi postaus jäänyt lukematta, sillä en ole oikein päässyt blogiisi kovinkaan usein... (Jostain syystä kone ei vaan läheskään aina avaa blogiasi, onneksi nyt pääsin tänne!) Mie olen samaa mieltä siun kanssa... Joulun pitäisi ehdottomasti olla yhdessäolon aikaa eikä sitä saisi pilata sillä liiallisella krääsällä mitä kaupat pursuilee!
-Minttu-
Ihana teksti...minulla meni ihan kylmänväreitä lukiessani tuota kaunista, kirjoittamaasi tekstiä. Juuri niin. Joulu on aikaa läheisille.. Ihmisten paha olo tekee niin kipeää...
Viikonloppuna kierrellessäni ostoksilla huomasin itsekin miettiväni tavaran paljoutta. Ajattelin jopa, että onneksi joulun koristeet löytyvät meillä itsetehden, ettei tarvitse ostaa ja ennen kaikkea valita tuosta tavaramäärästä juuri mitään niin halutessaan! Lahjoja kyllä ostamme, mutta vain yhdet kummallekin lapselle, koska saavat isovanhemmilta ja tädeltään niitä myös.
Ps. blogissani on sinulle jotain
Voi miten mukavaa olikaan palata 50-luvun joulutunnelmiin. Kiitos muisteluistasi.
Varhaisimmasta lapsuudesta muistan jouluaatot, jotka vietimme lähisuvun kanssa, myöhemmin vietimme jouluaaton oman perheen kesken. Lahjoja saatiin, silloin tuntui että paljon, mutta nykyajan lapset olisivat siitä eri mieltä.Afrikan tähdet ja muut pelit olivat vakiolahjoja, onnellisia olimme joka paketista, se on päällimmäisenä mielessä. Marja-nukkekin, joka oli oudosti kadonnut, tuli takaisin uusissa kauniissa vaatteissa.
Nyt odottaa joululta aivan muuta kuin tavaraa, jota on yllin kyllin joka paikka täynnä. Lahjoja saavat enimmäkseen pikkulapset,jotka silmät ilosta säteillen avaavat pakettejaan. Me aikuiset odotamme rauhallista perheen yhdessäoloa, hyvää jouluateriaa, ehkä kaivamme esille jonkun vanhan tai miksi ei uudenkin pelin ja kokoonnumme pöydän ympärille seurustelemaan. Omaa mieluista joulumusiikkia on saanut kuunnella jouluaattoon mennessä jo muutaman viikon ajan. En voi kuvitella joululeipomisia, lanttulaatikon paistamista ja muita joulutouhuja ilman kaikkia kauniita joululauluja. Oma ehdoton suosikkini on Mahalia Jacksonin O holy night.
Ihan asian ytimeen olit kirjoituksellasi taas osunut! Miten paljon turhaa hössötystä joulunviettoomme kuuluukaan. Jotkut kärsivät armottomasta joulustressistä jo nyt, vaikka aikaa h-hetkeenkin on vielä melkein kuukausi. Minulle Kolmikulman-joulumarkkinat ovat aiemmin olleet tunnelmallinen alku joulunalusajalle, tapahtuma jota olen oikein odottanut. Nyt huomasin pettymyksekseni että koko taika tapahtuman ympäriltä oli karissut, ihana tunnelma hävinnyt kaiken kaupallisuuden jalkoihin. Harmi! Oikeanlainen joulu syntyy tunnelmasta, kiireettömyydestä ja omien rakkaiden ihmisten läheisyydestä!
Ollaan lahjoja toisillemme, Anne
Kauniita ajatuksia ja tunnelmia tekstissäsi! Näinhän sen juuri pitäisi mennä, aikaa, rauhaa ja yhdessäoloa sekä jouluna, että arkena... :)
Vastavierailulla illan rauhassa. Joulun viettoon kuuluu ihania perinteitä, lapsille ja aikuisille ne voivat olla myös turvallisuuden tuojia. Arvoja ja tapoja joiden kivijalalle rakentaa omaa elämää.
Lähetä kommentti