Melkein joka viikonloppu vaunuja työnnettiin minun kodilta vanhempien kotiin.
Nyt koti on myyty koska isäpuoleni joka minut kasvatti äitini kanssa, kuoli ennen joulua. Haikeudella tavaroita mm. kuvia, kirjeitä, todistuksia käytiin läpi. Oli uuvuttavaa hommaa. Tunteet pinnassa selasin valokuvia ja isovanhempien valokuvia.
Tänään viimeinen katselmus kotitaloon. Uudet omistajat tulevat kuun vaihteessa.
Kirjahulluina käytiin läpi jumalaton määrä kirjoja. Suurin osa kirjoista on på svenska..kotikielenä kun oli ruotsi. Kamu sai aarteita. Hän kun harrastaa kaikkea mikä liittyy meren ja merikirjallisuuteen. Auto oli täysi kirjoja, istumaan takapenkille ei olisi mahtunut.
Ajattelin näyttää teille kuvien muodossa minulle rakkaita kirjoja ja pikkasen muita aarteita.
Olkaa hyvä!
 |
| ShulAtlas vuodelta 1912 |
 |
| Biblia..... |
 |
| Tämä kaikkein rakkain kirja..mun Raamattu rippikoulussa joka oli ensin Vaarin Raamattu..rippiraamattu.. sitten minulla ja sitten pikkuveljellä.. |
 |
| Vaari............................ |
 |
| Kalaveitsiä... |
Kiitos kun kurkkasitte ...mulle muistoja tuovia kirjoja...ja tässä pikku osa ja kymmeniä ja kymmeniä pinossa hyllyllä.
Mukavaa elokuun torstai iltaa!
-Krisse-
8 kommenttia:
Voimia Krisse! Lähes jokainen elämässään kokee tämän saman :(. Lapsuuskoti häviää jonnekin, tulee uudet asukkaat, eikä voi enää mennä muistojen äärelle tuosta nuin vaan.
Näin se on..mutta on se niin raastavaa.......
Ihania muistoja!
Muistot kantaa pitkälle <3, vaikka ei tuo takaisin!
Rauhaisaa torstai iltaa sinulle!
Tunnelmallisia kuvia!
Voimia Sinulle :))
Kirjoja ei vaan voi hylätä, kumma juttu. Sitä paitsi nuo sinulle tulleet on ihan mielettömän hienoja.
Luopuminen on aina elämässä vaikeaa, vaikka sen tekisi ihan omasta tahdostaankin.
Muistot ne mieltä lämmittää...Olipas mielenkiintosta kateltavvaa :)
Tuota samaa laulua hyräilin itse vähän yli vuosi sitten, kun oma lapsuuden kotini tyhjennettiin. Se on niin peruuttamatonta ja todella raastavaa. Kodin ominaistuoksu, seinät ja se ympäristö niitä et voi ottaa mukaan. Onneksi rakkaimpia muistoesineitä voi hypistellä ja siirtyä muistoissaan takaisin lapsuuden maisemiin.
Voimia sinulle!
Tutulta näyttää! Mieheni äidiltä jäi pari kirjahyllyllistä. Olisi hyvä, että kirjat saisivat hyvän kodin - ihmisille jotka niitä arvostavat. ;)
Isäpuolesi kirjat päätyivät hyviin käsiin.
Oi, kalaveitset! harmittaa vieläkin, kun en vuosia sitten hennonut kirpputorilta ostaa kalaveitsisarjaa.
Ovat kyllä kalansyönnissä verrattomat. Etelänmailla lomareissuilla tuntuu aina mahtavalta, kun ravintolassa kalaillallisen tilatessa vaihtavat aterimet kalaveitsiin.
Lähetä kommentti