,,valokuvin.
Edesmennyt kasvatti-isäni nukkui pois joulukuussa ja nyt on sitten aika katsella valokuvat läpi.
Kamala urakka...fyysisesti ja henkisestikin.
Velipoika oli eilen omalta osaltaan katsonut kuvia läpi ja ottanut mitä niistä halusi.
Tänään oli minun vuoro...
Puoli jätesäkillistä valokuvia. Kansioissa..kuorissa...irrallaan. Ja lehtileikkeitä elämästä kolmekymmenluvulta melkein tähän päivään.
Kun sain säkin ajattelin että kivaa mutta mitä kauemmin kuvia läräsin niin mieli oli tunnin päästä jo aika apea. Omaa elämää siinä taas käytiin läpi..lapsuutta, nuoruutta,aikuisuuttakin.
Kyynel silmässä............Kova oli urakka..kolme tuntia selasin ja otin osan raaasti sivuun. Tehdään sama uudestaan sisaren kanssa lähiaikoina. Heitetään pois sellaiset kuvat mitkä ei meille sano mitään. Ja kaikkein läheisimmät tallennetaan.
 |
| Ennen vanhaan oli kuvat merkitty näin kauniisti..siis suojapaerit.. |
 |
| Vaari....komea |
 |
| IsoÄiti ja IsoIsä vuonna 1930 vihitty..Toini ja Eemeli |
 |
| Säkistälöytyi upea yli sadanvuoden takainen valokuva-albumi ja täynnä mitä kauneimpia kuvia...aarre mulle |
 |
| Ja toinen vanha albumi...kaunis... |
 |
| IsoÄiti aikanaan säästi kaikki mahdolliset asiat..naruista nappeihin..ja kiitos hänelle tämäkin kuvanippu on tallella. Vanhoja todistuksia ja kaikkea sellaista mistä minä olen todella kiitollinen että ne on olemassa. Jälkipolville tallennan muistoja ja hiljennyn ..tämän raskaan urakan jälkeen. -Krisse- |
9 kommenttia:
Mitä aarteita! Ja vaari kuin vilmitähti:)
Ihania aarteita!!!
Löytyi kyllä yllättäen nämä kansio ihanuudet..mutta oli niin mahdottoman raskasta tätä tehdä...ei nimittäin elämä ole meitä lapsia aina kohdellut silkkihansikkain ja nyt muistot tulvahtivat niin vahvasti mieleen. Sama oli käynyt velipojallakin joka on minua 15v nuorempi...
Ennen on todella ollu aarteita nuo kuvat. Harvinaisuuksia. Nykyään räpsitään ilmaiseksi, eihän se haittaa, onpahan muistoja jälkipolville. Täytyy vaan muistaa albumin kirjottaa viereen, kuka kukin on, eihän niistä muuten iloa ole jälkipolville.
Voimia sinne kuvien lajitteluun.
eVE...KUVIA TULEE OTETTUA KYLLÄ IHAN MAHDOTTOMASTI..MINÄ AINAKIN OLEN PATOLOGINEN KUVAAJA...
Vanhat valokuvat ovat todellisia aarteita!
Ihanan aarresäkin olet saanut...tosin varmasti raskasta käydä läpi...omaa elämäänsä,muistoja lapsuutta...itsekin veljen poismeno on antanut aihetta hiljentyä ja miettiä syntyjä syviä..
Jaksamista:)
Hei,blogissani on tunnustus ,käyppä hakee se♥
Tansku..kiitti...
Lähetä kommentti